Joko geokätköily on tuttu juttu? Kätköily sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille, ja alkuun päästäkseen tarvitaan vain ilmainen sovellus älypuhelimeen. Kevät on tälle harrastukselle oivallista aikaa: kätköjä etsiessään pääsee samalla näkemään, miten luonto heräilee talviunestaan.

Geokätköilyn idea on ikivanha: yksi piilottaa, muut etsivät. 1850-luvulla Britanniassa muotia oli lodjaus, jossa johtolankojen avulla etsittiin maastoon piilotettua kätkörasiaa, lodjua. Varsinainen geokätköily eli koordinaatteihin perustuva etsiminen sai alkunsa vuonna 2000, kun Yhdysvaltojen puolustusministeriö lopetti GPS-signaalin siviilihäirinnän. Samana syksynä piilotettiin Suomen ensimmäinen geokätkö Keravalle. Nykyisin kätköjä on miljoonia ympäri maailman.

Jutun perusjuoni on yksinkertainen: Kätkön tekijä ilmoittaa palveluun piilopaikan koordinaatit, joiden perusteella kätkön voi maastosta löytää. Löytäjä kirjaa nimimerkkinsä kätköpurkissa olevaan lokivihkoon ja kuittaa löytönsä myös geocaching.com-palveluun, jonne ennen kätköilyn aloittamista luodaan oma profiili. Jotkut kätköilevät koko oikealla nimellään ja kuvallaan, mutta tavallisempaa on, että kätköilijällä on nimimerkki, eikä hänen oikea identiteettinsä ole muiden tiedossa.

Alkuvuosina kätköjen etsijät kanniskelivat mukanaan erillistä gps-laitetta, mutta nykyisin on tavallisempaa, että kätköjä etsitään älypuhelimen sovelluksella. Eri puhelinalustoille on saatavilla sekä ilmaisia että maksullisia kätköilysovelluksia. Suosittuja ovat esimerkiksi Geocaching ja Cachly. Ilmaisversiolla pääsee alkuun hyvin, vaikka sillä ei välttämättä pysty etsimään kaikkia kätköjä tai kätköjen määrässä on vuorokausikohtainen rajoitus.

Touhulle hiukan salamyhkäisen maineen on antanut kätköilyetiketti, jonka mukaan kätkön etsiminen pitäisi tehdä sivullisten huomaamatta. Syynä on tietysti se, että kätköpurkki säästyisi ilkivallalta.

Vaihtotavaraa ja reissuötököitä

Koordinaattien lisäksi kätkön kuvauksesta löytyy muutakin tietoa etsittävästä kohteesta. Difficulty eli vaikeusaste tarkoittaa sitä, miten ovelasti kätköpurkki on maastoon jemmattu. Terrain eli maastoluokitus kertoo, kuinka vaikeakulkuisesta paikasta kätköpurkki löytyy. Jos täpliä on täydet viisi, voi kätkö olla esimerkiksi korkealla puussa. Size tarkoittaa kätköpurkin kokoa, mikä sekin voi olla olennainen tieto etsijälle.

Kätköön voi liittyä myös attribuutteja eli määritteitä. Ne voivat kertoa onko kätkö esimerkiksi löydettävissä talvellakin tai pääseekö sen luo kulkemaan lastenvaunuilla. Heijastimilla viitoitettuja yökätköjä etsitään taskulampun avulla.

Kätkökuvauksessa yleensä myös kerrotaan sen ympäristöstä jotain mielenkiintoista. Kätkö on usein sijoitettu paikkaan, jolla on kiinnostavaa historiaa tai nykyisyyttä tai vaikkapa luonto- tai maisema-arvoja. Parhaimmillaan geokätköily voi siis olla hyvin sivistävä harrastus.

Mitä sieltä kivenkolosta, puun oksalta tai kannon sisältä sitten löytyy? Yleensä muovinen rasia, joka monesti on pitkulainen putkilo tai pieni pakasterasia. Rasian sisällä on sen koon mukainen lokikirja. Isoon rasiaan mahtuu vihko ja kynä, mutta pieneen mikrokätköön ehkä vain kapea paperiliuska nimiä varten.

Kätköpurkissa voi olla niin sanottua vaihtotavaraa, eli pikkuesineitä, joita voi ottaa matkaansa, jos jättää samalla mitalla takaisin. Vaihtotavarat ovat erityisesti nuorten kätköilijöiden suosiossa. Purkissa voi olla myös travel bug eli reissaaja: toisen kätköilijän matkaan laittama pikkuesine, jonka tunnistaa siihen kiinnitetystä tuntolevystä. ”Reissuötökän” on tarkoitus matkustaa kätköilijöiden mukana kätköstä toiseen — jopa maailman ympäri.

Joissakin kätkökuvauksissa on mukana myös hint eli vinkki. Siihen voi turvautua, jos kätkö ei tahdo löytyä. Hätäisempi kätköilijä tietysti lukee mahdollisen vinkin saman tien.

Aivopähkinöitä ja askelia

Kätköilyn ykkösjuttu on tietysti löytämisen ilo. Piilotus voi olla hyvinkin kiero. Kätkö voi esimerkiksi olla magneetilla kiinni metallirakenteessa tai se on voitu naamioida joksikin muuksi esineeksi tai rakenteeksi. Jos linnunpöntössä ei ole linnulle lainkaan kulkuaukkoa tai kuusessa roikkuu männynkäpy, saattaa niiden sisuksista paljastua geokätkö.

Yleisintä kätkötyyppiä eli koordinaattien osoittamaan paikkaan maastoon kätkettyä peruskätköä kutsutaan tradiksi. Kiperämpiä aivopähkinöitä kaipaaville on tarjolla mysteerikätköjä. Vesillä liikkujien mieleen ovat saarikätköt.

Tyypillistä geokätköilijää ei ole. Kätköily on suosittua sekä yksin että yhdessä: perheen kesken ja ystäväporukoissa. Joitakin miellyttää harrastuksen yhteisöllisyys, ja he osallistuvat kätköilytapahtumiin. Isoja kätköilijäryhmiä ovat sekä lapsiperheet että eläkeläiset. Kätköilyllä hoidetaan myös kuntoa — jos pelkät kävelylenkit tuntuvat tylsiltä, kätköjä etsiessä askelia kertyy melkein huomaamatta.

Geokätköilyä harrastetaan kaikkialla, sekä luonnon helmassa että kaupunkien keskustoissa, jalan, pyöräillen ja erilaisia kulkuneuvoja hyödyntäen. Esteettömille kätköille pääsee pyörätuolillakin. Kätköily on ympärivuotinen harrastus, mutta lumen ja jään määrästä riippuen osa kätköistä ei ole talvella saavutettavissa. Juuri nyt onkin käsillä ehkä kaikkein paras vuodenaika kätköilyyn, kun lumi on sulanut pois, mutta luonnon rehevyys ei vielä verhoa purkkien piilopaikkoja. Näinä aikoina kannattaa suunnata kätköilemään luontokohteisiin ja nauttia samalla keväästä: purojen pulputuksesta, puiden silmuista, ensimmäisistä kukista ja perhosista. Onnekas kätköilijä paitsi löytää etsimänsä purkit myös näkee hienoja muuttolintuja tai osuu lammelle sammakoiden kutuaikaan.

Lue lisää:
geocache.fi
geokätköt.fi
luontoon.fi/geokatkoily