Kirjaudu Onlineen
Hae
Entisajan suomalaisilla oli monia konsteja kauhoa itselleen onnea ja menestystä maagisena yönä. Kaikille tuttu juttu on kukkien poimiminen tyynyn alle, mutta tiesitkö, että juhannusyönä voi nostaa lähteestä ämpärillisen viinaa ja kerätä niityltä kastetta, jolla on parantavaa voimaa?
Juhannuksen nimi tulee Raamatun Johannes Kastajasta, mutta sen juhliminen on Suomessa kristinuskoa vanhempi perinne. Sille kävi niin kuin monelle muullekin pakanalliselle juhlapäivälle: se sai kristinuskon myötä uuden nimen ja sisällön. Ammoisina aikoina, kun Johannes Kastajasta ei ollut täällä kuultukaan, suomalaisten esivanhemmat viettivät keskikesällä sään, sadon ja ukkosen jumalan Ukon juhlaa.
Keskikesän juhla ja erityisesti juhannusyö oli muinaisille suomalaisille maagista aikaa. Onneksi suullinen kansanperinne säilyi vuosisatojen ajan, joten mekin voimme viettää juhannusta oikein aitosuomalaiseen tapaan. Nykyaikaan säilyneissä vanhoissa juhannusperinteissä on takana aimo annos taikuutta.
Vihdo päästä kohti varpaita
Maastopalovaroituksista riippuen juhannuskokot roihuavat tänäkin vuonna eri puolilla Suomea. Ennen vanhaan kokkoja ei poltettu siksi, että tulenlieskat näyttävät komeilta heijastuessaan veden pinnasta kesäyönä, vaan niillä haluttiin karkottaa pahat henget.
Tuorein lehvin koristellussa juhannussaunassa kylpeminen on merkinnyt suomalaisille myös rituaalista puhdistautumista. Oikeanlaisella vihdalla oli mahdollista ammentaa itselleen terveyttä. Paras vihta syntyi puusta, jonka kasvupaikalta näki suoraan saunalle. Koivu on tutuin vihdan materiaali, mutta juhannussaunan terveysvihdasta tunnetaan myös versio, jossa on koivun, lepän, haavan ja katajan oksia, kutakin seitsemän lehvää. Vihtominen piti aloittaa oikeaoppisesti päästä ja edetä alaspäin, jolloin taudit häädettiin vihdan avulla pois, ja ne ikään kuin vuotivat ihmisestä ulos sormenpäistä ja varpaista.
Ovenpieliin aseteltavat juhannuskoivut eivät olleet pelkkiä koristeita, vaan niillä houkuteltiin onnea kotiin. Juhannuksena oli tapana koristella lehvillä myös lehmät hyvän karjaonnen ja maidonsaannin takaamiseksi. Nykyisin sama perinne näkyy koivunoksilla koristelluissa autoissa ja veneissä. Ehkä koivunoksat tuovat peltilehmille onnea liikenteeseen?
Kolmen tien risteykseen passiin
Juhannukseen liitetyn taikavoiman on arveltu liittyneen siihen, että silloin päivä on pisimmillään ja tapahtuu käännös kohti talvea. Henkien on uskottu lähtevän liikkeelle seisauspäivien läheisyydessä. Ihmisiä on kautta aikain kutkuttanut kurkistaa tulevaisuuteen, ja juhannuksena on henkien avulla yritetty ennustaa.
Kaikkein voimakkaimpana on jäänyt elämään seitsemän kukan poimiminen tyynyn alle, jolloin yöllä uneen ilmestyy tulevan puolison kuva. Siipan heijastusta on menty katselemaan myös kaivon tai lähteen pinnasta. Nuoret miehet ovat voineet nähdä tulevan morsiamensa hahmon istuskellessaan veden ympäröimällä kivellä tai kolme kertaa remontoidun talon katonharjalla. Juhannussaunan jälkeen saunan katolle heitetyn vihdan varren ajateltiin osoittavan suunnan, josta tuleva puoliso tulisi.
Vihjeitä kaikenlaisista tulevista elämäntapahtumista on voinut saada asettumalla juhannusyönä kolmen tien risteykseen tarkkailemaan.
Juhannusyön säästä on päätelty loppukesän säätä ja satonäkymiä: Tuuli ennustaa huonoa puolukkavuotta ja mansikkasatoa. Sade merkitsee sateista loppukesää.
Erilaisilla rituaaleilla on myös pyritty vaikuttamaan tuleviin tapahtumiin. Tunnetuimpia ovat naimaonneen ja viljelyyn liittyvät taiat, ja monet niistä liittyvät kastepisaroihin: Kasteisella niityllä kieriskeleminen takasi hyvän naimaonnen. Nuori nainen kieri alasti sen talon kasteisessa ruispellossa, mihin halusi miniäksi. Juhannuspäivän aamun aamukasteiseen maahan istutetut nauriit menestyivät erityisen hyvin. Pulloon kerätyillä kastepisaroilla lääkittiin silmä-, korva- ja ihovaivoja. Juhannusyön aamukasteen avulla pystyi myös varastamaan viljelyonnea naapurilta: Lakanaa laahattiin pitkin naapurin kasteista halmetta ja siitä puristettiin pisarat omaan peltoon. Lehmille juotettuna kaste lisäsi niiden maidontuotantoa.
Hirviö vahtii aarretta
Juhannusyö on myös seikkailijoiden aikaa, sillä silloin avautuvat hetkeksi ikään kuin portit toisiin maailmoihin. Sinisellä liekillä palavat virvatulet osoittavat kätkettyjen aarteiden paikat. Niiden haltuun saamiseksi tarvitaan lapion lisäksi kuitenkin roppakaupalla rohkeutta, oveluutta ja kukaties ihan raakaakin voimaa, sillä rikkauksia vartioivat kamalat otukset: kruunupäiset jättiläiskäärmeet, veriset härät, kaksipäiset koirat sekä muut kummitukset ja hirviöt. Yksi oikotie onneen kuitenkin löytyy, nimittäin saniaisen siemen.
Uskomus juhannusyönä kukkivasta saniaisesta on yksi monista yhteisistä suomalaisessa ja virolaisessa kansanperinteessä. Saniainen on itiökasvi, joka ei varsinaisesti kuki koskaan. Vanha kansa kuitenkin uskoi, että juhannusyönä siihen puhkeaa kukka, ja saman tien siitä putoaa siemen. Jos sen onnistuu nappaamaan itselleen, voi muuttua näkymättömäksi ja siten päästä aarretta vartioivan hirviön ohi. Ja vaikkei olisi aarretta etsimässäkään, niin jo kukkivan saniaisen näkeminen antaa ihmiselle ikuisen onnen.
Jos virvatulia ei näy, mutta viinakaappi huutaa tyhjyyttään, voi kokeilla onneaan lähteen reunalla. Vanhan uskomuksen mukaan lähteestä voi nostaa itselleen ämpärillisen viinaa. On vain oltava vikkelästi liikkeellä, sillä ämpäri pitää laskea lähteen syvyyksiin tasan kello kaksitoista. Takaisin nostaessa kannattaa olla varovainen, jottei kallis lasti läiky, sillä kirkas neste ei ole lähdevettä, vaan ihan ehtaa viinaa.
-
Asiakaspalvelu
-
Sallila Yhtiöt
