Suomalaiset rakastavat alppiruusuja, joiden näyttävät kukat kaunistavat melkein joka pihaa kesäkuussa. Kristian Theqvist innostui rhodoista törmättyään metsässä ikivanhaan, monimetriseksi kasvaneeseen alppiruusuun. Nyt hänen puutarhassaan on yli tuhat alppiruusua.

Kipinä syttyi kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun Theqvistit etsivät Turun saaristosta paikkaa kesämökilleen. Metsän keskellä heitä kohtasi vaikuttava näky: valtavan kokoinen, kukkiva alppiruusu.

Saarella asunut Theqvistin isoäiti tiesi kertoa, että he olivat löytäneet Nobel-voittaja Ragnar Granitin vanhan kesäpaikan. Granitin äiti oli ollut innokas puutarhuri ja tilannut 1900-luvun alussa taimia Englannista ja Saksasta. Nyt hänen puutarhastaan oli jäljellä vain tuo ikivanha alppiruusu.

Kesämökin valmistuttua Kristian Theqvist alkoi haaveilla ikiomasta alppiruusupuistosta. Vaimo oli hiukan epäilevällä kannalla.

- Hän ehdotti, että istuttaisin ensin yhden tai kaksi rhodoa. Jos ne jostain kumman syystä säilyisivät hengissä, voisin seuraavana vuonna istuttaa lisää, Kristian Theqvist muistelee.

Niin varovasti hän ei malttanut aloittaa. Alppiruusujen istutus alkoi vuonna 2000, jolloin hän istutti mökkimetsään 23 alppiruusua ja yhden atsalean.

- Nyt minulla on puutarhassani useita satoja lajikkeita ja yli sata lajia. Yhteensä puutarhassani on yli tuhat alppiruusua ja atsaleaa.

Kerho kokoaa harrastajat yhteen

Kun kukkaharrastajista puhutaan, monet ajattelevat heidän olevan automaattisesti naisia. Tai jos he ovat miehiä, niin heidän ammattinsa liittyvät jotenkin kasveihin. Kristian Theqvist kumoaa tämän luulon: Fysiikan maisteri on tehnyt työuransa asiantuntijana elektroniikka- ja puolijohdeteollisuuden palveluksessa. Eläkepäiviin kuuluvat muun muassa kalastus, rakennusprojektit, elektroniikan rakentelu, ohjelmointi -- sekä aktiivinen rhodoharrastus, joka on tehnyt hänestä Dendrologian seuran alaisuudessa toimivan Rhododendron-kerhon puheenjohtajan.

- Minua kiehtoo alppiruusuissa niiden moninaisuus, ei vain kukkien väri. Varsinkin monien Rhododendron-suvun luonnonlajien lehtien alapinnan karvapeite on kiehtovaa.

Lajeja ei saa taimimyymälöistä vaan helpoimmin Rhododendron-kerhon siemenvälityksen ja taimihankintojen kautta ja muilta harrastajilta, Kristian Theqvist sanoo.

Rhodokerhon tarkoituksena on edistää Rhododendron-sukuun kuuluvien kasvien - alppiruusujen, atsaleojen ja pursujen - tuntemusta ja käyttöä Suomessa sekä koota näistä kasveista kiinnostuneet yhteen keskustelemaan ja oppimaan lisää. Kerhossa on noin 270 jäsentä.

- Kokoonnumme neljä kertaa vuodessa: kesäkuussa kukinta-aikaan retkeillään, muuna aikana kokoonnutaan ilta- tai iltapäivätilaisuuksiin pääkaupunkiseudulla tai Turun suunnalla. Näiden lisäksi on siemen- ja taimien välitystä sekä kasvien ja kirjallisuuden yhteistilauksia ulkomailta.

Kuuden metrin kukkapuita

Rhododendron-suku koostuu alppiruusuista ja atsaleoista. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kaksi alppiruusua, lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) ja suopursu (Rhododendron tomentosum).

- Lajit ovat luonnosta peräisin. Lajikkeet ovat ihmisten nimeämiä risteytyksiä, joskus harvemmin valikoituja muotoja lajeista. Esimerkiksi alppiruusu 'Haaga' on lajike, ei laji. Nukka-alppiruusu Rhododendron smirnowii puolestaan on laji, Kristian Theqvist selventää.

Rhodojen ystävien kannattaa olla liikkeellä juuri nyt, sillä alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta on parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Parhaat paikat ihailla alppiruusuja tai atsaleoja Suomessa ovat Mustilan Arboretum Elimäellä, Haagan alppiruusupuisto Helsingissä ja Raision alppiruusupuisto.

Haagaan istutettiin soiselle alueella yli 40 vuotta sitten tutkimustarkoituksiin 3000 alppiruusuristeymää. Helsingin yliopiston ja kaupungin yhteistyönä rhodopuistossa kehitettiin Suomen oloihin sopivia alppiruusulajikkeita.

Puisto ei ole enää tutkimuskäytössä, vaan puhtaasti kaupunkilaisten ja turistien ilona. Korkeiden mäntyjen alla kasvavat alppiruusut ovat oikeastaan jo puita, joista korkeimmat ovat kuusimetrisiä. Jotta niiden ihailu olisi helppoa, alueelle on rakennettu pitkospuita ja katselutasanteita.

Kristian Theqvistin vinkit rhodojen kasvattajille

Rhododendron-suvun kasvit ovat happaman maan kasveja ohuilla juurilla lähellä maanpintaa.

  • Älä istuta kuivalle maalle, saveen, ruohokentälle tai kalkittuun perennapenkkiin!
  • Kohopenkki on hyvä vaihtoehto savisessa maassa.
  • Juuret tarvitsevat kosteutta, ilmaa ja kohtuudella ravinteita.
  • Käytä istutusmaassa rodomultaa, kalkitonta multaa tai turvetta, kuorikatetta, haketta, lehtiä tai kariketta.
  • Pidä maa peitettynä karikkeella, kuorikatteella tai hakkeella, jotta maa säilyttäisi hyvän kosteuden. Vaihtoehtoisesti käytä matalia maanpeitekasveja, kuten pikkutalviota, varjoyrttiä, varjomurattia tai peittokurjenpolvea.
  • Istuta puolivarjoon, jolloin nuppuja muodostuu hyvin ja pensaat saavat kevätauringolta suojaa.
  • Atsaleat voi istuttaa aurinkoon, kunhan maan kosteudesta pitää huolen.
  • Männyt ja tammet ovat parhaat suojapuut.
  • Koivut ja kuuset kuivattavat maan. Älä istuta niiden lähelle tai kaada ne, jos maa on kuivaa.
  • Kun istutat metsään, katso mitä siellä kasvaa. Mustikat ja suopursut ovat hyvä merkki happamesta ja kosteasta maasta, puolukka kasvaa kuivemmassa.
  • Lannoita rodolannoitteella tai muulla kloorivapaalla NPK-lannoitteella aikaisin keväällä.
  • Kesä- ja syyslannoitukset ovat vähemmän tärkeitä, mutta oikein annosteltuina auttavat hyvään kasvuun ja pensaan selviytymisessä talvesta.
  • Vanhat pensaat selviytyvät vähemmällä lannoituksella, koska vanhat putoavat lehdet antavat ravinteita.
  • Suojaa nuoret pensaat kevätauringolta kuusenhavuilla tai varjostuskankaalla.

Kristian Theqvistin puutarhan kotisivut: http://www.rhodogarden.com

Rhodokerhon sivut: http://www.dendrologianseura.fi/rhodokerho/