Niin kuin monen muunkin ilmiön, on ystävänpäivänkin juuret jäljitetty antiikin Roomaan: siellä vietettiin Lupercaliaksi kutsuttua juhlaa paimenia ja laumaa suojelevan jumalan kunniaksi. Vaikuttaa siltä, että kyse oli nuorison hauskanpidosta, sillä säilyneiden kuvausten mukaan nuoret miehet juoksentelivat kaduilla ja huiskivat nahanpaloilla tielleen asettuneita, joista innokkaimmat olivat nuoria neitosia.

Katolinen kirkko omi pakanalliset juhlapäivät ja nimesi ne uudelleen. Lupercalia sai nimen Valentinus-nimisen marttyyrin mukaan. Kuka Valentinus oli, se ei ole aivan varmaa. Suosituimman tarinan mukaan Rooman keisari Claudius II kielsi nuoria miehiä solmimasta avioliittoa, koska poikamiehistä tuli parempia sotilaita. Piispa Valentinus vihki pareja salaa, kunnes paljastui ja vangittiin. Kiitolliset vaimot toivat hänelle vankilaan lahjoja – ja aloittivat näin päivään liittyvän, yhä jatkuvan lahjaperinteen.

Valentinus itse rakastui vartijan tyttäreen, jolle allekirjoitti viimeisen kirjeensä: ”Sinun Valentinesi”. Tätä allekirjoitusta käytetään yhä monissa maissa, kun lähetetään Valentinen päivän kortti salaiselta ihailijalta. Jos tarina pitää paikkansa, on ystävänpäivä kaikkea muuta kuin hempeän tapahtuman muistopäivä, sillä piispa Valentinus mestattiin 14. helmikuuta vuonna 269.

Myöhemmin havaittiin, että katolisesta pyhimysluettelosta löytyy peräti 16 Valentinusta, ja heidän elämäntarinansa ovat sekoittuneet. Nykytutkijat ovat sitä mieltä, että kuvaukset piispa Valentinuksesta ja salavihkimisestä ovat todennäköisesti sepitettyjä.

Oli miten oli, mutta Italiasta Valentinuksen päivän vietto levisi vähitellen muualle maailmaan. Britanniassa rustattiin kauniisti koristeltuja Valentine-viestejä tärkeille ihmisille jo 1400-luvulla. Sieltä perinne levisi Pohjois-Amerikkaan 1800-luvulla.

...ja irlantilaiset rukoilevat

Perinteen lähtömaassa Italiassa La Festa di San Valentino on pitänyt pintansa. Silloin keskitytään oman armaan ylenpalttiseen hemmotteluun kukilla, suklaalla ja romanttisilla illallisilla. Veronassa järjestetään päivän ympärillä festivaali, jonka ohjelmassa on muun muassa romanttisimman rakkauskirjeen kirjoituskilpailu.

Etelä-Amerikassakin romantiikka kukkii ystävänpäivänä vahvasti. Esimerkiksi Perussa 14.2. on suosittu hääpäivä, jolloin järjestetään jopa massavihkimisiä.

Irlannin pääkaupungissa Dublinissa Valentinuksen päivässä tuntuu pyhän kosketus, kun pariskunnat vaeltavat Whitefriar Streetin karmeliittakirkkoon. Siellä on Pyhän Valentinuksen reklikvaario eli pyhäinjäännöslipas, joka nostetaan esille. Ihan varmaa ei ole, kenen ja minkälaisia pyhäinjäännöksiä sinetöidyssä lippaassa on, mutta pariskunnat tulevat joka tapauksessa relikvaarion äärelle rukoilemaan ja pyytämään yhteiselämälleen Pyhän Valentinuksen suojelusta.

Etelä-Koreassa ja Japanissa ystävänpäivänä naiset ostavat suklaata miehille. Puolisoiden ohella suklaalahjoja saavat kiintymyksen ja kunnioituksen merkiksi myös miespuoliset perheenjäsenet sekä työtoverit. Kaikkein herkullisin suklaa on toki varattu sille omalle armaalle. Kuukautta myöhemmin on miesten vuoro lahjoittaa suklaata naisille.

Onko Suomi siis ainoa maa, jossa juhlan aiheena on romanttisen rakkauden sijaan ystävyys? Ei sentään: naapurissa Virossa on päädytty hyvin samantapaiseen ratkaisuun. Sõbrapäevin vietossa voi olla mukana romanttisiakin vivahteita, mutta pääpaino on ystävyydessä ja yhteisöllisyydessä. Virolaisilla työpaikoillakin vietetään ystävänpäivää.

Myös kahviloiden ovet käyvät ystävänpäivänä taajaan, sillä monille ystävyksille ja pariskunnille on muodostunut perinne lähteä nauttimaan esimerkiksi Fazer Cafén klassikkoa, katkarapuleipää, ja makeita leivonnaisia. Tänä vuonna ykkösherkkuna tarjoillaan Geisha-laskiaispullaa, jonka kerma on värjätty vaaleanpunaiseksi. Fazerilla uumoillaan, että myös uutuusjuomat Domino-latte ja Domino-jäälatte maistuvat ystävänpäivän viettäjille.

Siis kahvia, pullaa, suklaata ja tulppaaneja — vaikuttaa siltä, että suomalaiset ovat tehneet kauan sitten eläneen roomalaisen piispan nimikkopäivästä itsensä näköisen juhlan.