Hae
Pyykinpesu on arjen rutiinia, mutta sillä on vaikutuksia sekä terveyteen, talouteen että ympäristöön. Oikeilla valinnoilla voit säästää energiaa ja rahaa, helpottaa terveysongelmia, pienentää hiilijalanjälkeä — ja silti saada raikasta pyykkiä.
Likaiset vaatteet rumpuun, pesuainetta lokeroon, hana auki ja ohjelma pyörimään. Pyykkikone hurahtaa Suomessa käyntiin noin 570 miljoonaa kertaa vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että pyykinpesuun kuluu paljon vettä, sähköä ja pesuaineita. Ei siis ole lainkaan samantekevää, miten me pyykkäämme.
Aloitetaan sähköstä: Pyykinpesun energiankulutus on noin 0,2–2,5 kWh pesukertaa kohden riippuen pesukoneen koosta ja käytetystä pesuohjelmasta. Kun pesulämpötila nousee 40 asteesta 60 asteeseen, energiankulutus kaksinkertaistuu.
Jos pyykkiä pesee kahdesti viikossa käyttäen lyhyitä ohjelmia ja matalaa lämpötilaa pienessä pyykkikoneessa, käytetty sähkö maksaa vuositasolla vain muutaman euron. Jos taas omistaa järeän pyykkikoneen ja käyttää pitkiä pesuohjelmia ja korkeita lämpötiloja, voi lasku olla 50 euron luokkaa.
Energiatehokas pyykkäri ei pese vajaita koneellisia eikä käytä pesuissa korkeita lämpötiloja turhaan. Esimerkiksi vauvan pyykkiä ei kuitenkaan pidä säästösyistä pyörittää 40 asteessa, sillä mikrobien tuhoutumiseen tarvitaan vähintään 60 asteen lämpötila.
Pesuaineiden pahikset: zeoliitti ja metyyli-isotiatsolinoni
Siirrytään pesukemian puolelle. Mainoksia hallitsevat kansainväliset alan jättiläiset, mutta Suomessakin tehdään pyykinpesuaineita, ja niiden käyttöä puoltavat monet syyt. Kotimainen tuotanto työllistää ihmisiä Suomessa, pesuaineen logistiikan hiilijalanjälki on pienempi kuin ulkomailta tuotavan tuotteen, ja tuote on suunniteltu sopivaksi täkäläiseen pehmeään vesijohtoveteen.
Esimerkiksi Serto, Saaren taika, Hyvä Pyykki, WAU!, Erisan ja Dermosil ovat suomalaisia pesuainebrändejä. Osaa niistä voi tilata vain valmistajan nettisivujen kautta, mutta jokaisen päivittäistavarakaupan hyllyltä löytää yleensä ainakin jonkin kotimaisen vaihtoehdon.
Paraisilla on jo parinkymmenen vuoden ajan valmistettu Allegro-pesuainetta, joka ei sisällä turhia kemikaaleja.
— Biohajoava Allegro on hajusteeton, väriaineeton, säilöntäaineeton ja zeoliititon pyykkipulveri, jossa ei ole myöskään mikromuoveja tai optisia kirkasteita, kertoo Allegro Suomen toimitusjohtaja Anu Irene Kiiski.
Isoissa pakkauksissa myytävästä Allegrosta on tullut kemikaaleihin liittyvistä allergioista, iho-oireista ja hengitysvaikeuksista kärsivien luottotuote, jonka maine on kiirinyt puskaradion kautta ulkomaillekin. Allegroa lähtee Paraisilta aina Singaporeen saakka.
Vedenpehmentimenä pyykkiaineissa käytettävän zeoliitin huonot puolet huomattiin jo monta vuotta sitten. Saven kaltainen mineraali kerääntyy helposti pesukoneeseen ja saa sen haisemaan tunkkaiselta, pahimmassa tapauksessa rikkoo koneen. Aineen terveysvaikutuksista on puhuttu vähemmän.
— Zeoliitti on teräväkiteinen mineraali. Kun vaatetta läiskäisee kädellä ikkunan äärellä auringonvalossa, voi nähdä, miten siitä nousee pölypilvi. Se on kuituihin tarttunutta zeoliittia. Keuhkoihin mennessään pöly aiheuttaa astmaoireita ja iholla kutinaa, Anu Irene Kiiski sanoo.
Ratkaisuksi zeoliittiongelmaan keksittiin nestemäiset pyykinpesuaineet, mutta silloin oltiin uuden ongelman edessä: kun tuotteeseen lisätään vettä, siihen tarvitaan homeenestoaine. Jotkut homemyrkyistä todella ovat melkoisia myrkkyjä. Pahimpana pidetään metyyli-isotiatsolinonia, jolle monet ihmiset ovat allergisoituneet samaan tapaan kuin ampiaisenpistolle: eräänä päivänä allergia puhkeaa ja on loppuelämän vaiva. Muutama vuosi sitten metyyli-isotiatsolinoni kiellettiin iholle jätettävästä kosmetiikasta kuten voiteista, mutta sitä saa edelleen käyttää esimerkiksi pesutuotteissa.
Huuhteluainetta tarvitaan vain harvoin
Puhtaan vaatteen kuuluu tuoksua raikkaalta, mutta mitä se tarkoittaa? Suurin osa pyykinpesu- ja huuhteluaineista on hajustettuja, koska valmistajien mukaan kuluttajat haluavat tekstiiliensä tuoksuvan hyvältä, toisin sanoen kemikaaleilla aikaansaaduilta kukkaniityiltä.
Alun perin pesuaineita ryhdyttiin hajustamaan, koska halvat pesukemikaalit haisivat niin pahalta, Anu Irene Kiiski kertoo. Kyse oli silloin itse tuotteen hajusta, joka ei siirtynyt pestyihin tekstiileihin.
— On jotenkin pöhköä, että pesuaine hajustetaan ja sitten vielä laitetaan pyykkiin huuhteluainetta, joka myös on hajustettu.
Hajusteiden ja säilöntäaineiden lisäksi kemikaalikuormaa kasvattaa monesti myös väriaine, kun huuhteluaine on värjätty esimerkiksi sinertäväksi.
— Kemikaalit siirtyvät vaatteeseen, eikä iho ole panssari, vaan sen kautta ne imeytyvät elimistöön.
Huuhteluainetta moni annostelee pyykin mukaan rutiininomaisesti, mutta itse asiassa sitä tarvitaan hyvin harvoin, jos koskaan.
— Huuhteluaineen idea on siinä, että se vähentää kuidun sähköisyyttä. Kun kuitu on sähköinen, se imee itseensä pölyä.
Sähköisiksi tulevat tekokuidut kuten fleece. Huuhteluainetta käytetään myös pehmentämään ja silottamaan tekstiilejä, mutta saman asian ajaa esimerkiksi pyykkietikka, jota voi ostaa valmiina tai sekoittaa itse tavallisesta väkiviinaetikasta. Suurin osa käyttövaatteistamme ei hyödy huuhteluaineista, ja monille siitä on jopa haittaa. Huuhteluaine haurastuttaa joustavan materiaalin kuten elastaanin. Jos pyykissä on alusvaatteita, urheiluvaatteita, teknisillä ominaisuuksilla varustettuja ulkoiluvaatteita, mikrokuituvaatteita, trikoovaatteita tai joustavia farkkuja, jätä huuhteluaine pois. Eikä sitä pidä laittaa myöskään pyyheliinapyykkiin.
— Huuhteluaine tekee kuidusta hieman vettähylkivää. Pyyhkeestä tulee toki vähän pehmeämpi, mutta samalla siitä tulee vettähylkivä, kun tarkoitus olisi imeä vettä ja kuivattaa.
Päätä särkee, silmät vuotavat, ääni käheytyy — ne ovat hajusteallergian tyypillisimmät oireet. Opettajien oirehtimisesta kuullessaan Anu Irene Kiiski on miettinyt, mikä osa koulujen sisäilmaongelmista mahtaa tulla oppilaista tai tarkemmin sanottuna heidän kemikaaleilla kyllästetyistä vaatteistaan.
Vesipihi kone kerää likaa
Nyt päästiin veteen saakka. Hyvä uutinen: uudet pyykinpesukoneet ovat vesipihejä laitteita, jotka kuluttavat yhdessä pesussa vain noin 60 litraa vettä, kun aiemmin vedenkulutus oli kaksinkertainen.
Ja sitten huono uutinen: kun energiatehokkaat koneet pesevät pyykkejä vähässä vedessä ja matalassa lämpötilassa, niihin kerääntyy helposti likaa. Likainen kone haisee pahalta, ja pesuainesaostumat voivat myös rikkoa sen. Älä siis unohda käyttää koneessa säännöllisin väliajoin puhdistusainetta.
Pesu, kuivatus, silitys. Pyykkihuoltoon voi kulua paljonkin aikaa, varsinkin jos perheeseen kuuluu useampi jäsen. Voisiko siitä jotenkin selvitä helpommalla?
Pese vähemmän. Vaatteita pestään keskimäärin liikaa. Selvästi likainen vaate on tietysti pesun tarpeessa, mutta monesti pelkkä tuulettaminen raikastaa hiukan nuhjuisen vaatteen käyttökuntoiseksi. Näin on erityisesti villavaatteiden kohdalla. Hiukset, eläintenkarvat ja muu irtolika poistuu pehmeällä vaateharjalla. Yksittäisen tahran voi poistaa kostealla rätillä, jos vaate on muuten siisti.
Harkitse höyrykaappia. Muutama vuosi sitten markkinoille tulleissa höyrykaapeissa tekstiilejä voi raikastaa ja kuivata. Henkarilla höyrykylvyssä mekot, pikkutakit ja puvunhousut pysyvät ryhdissä ja siliävät. Höyrykaappien sanitaatio-ohjelmilla voi puhdistaa myös pehmoleluja.
Ripusta siististi. Suorista märkä pyykki ennen ripustamista, niin vähennät silityksen tarvetta. ”Räpsäytä” vaatteet ja venyttele ne muotoonsa.
Viikkaa huolella. Jos käytät kuivausrumpua, viikkaa kuivat tekstiilit kaappiin mahdollisimman pian. Mankelointia tai silitystä ei välttämättä tarvita, jos vedät lakanat ja taittelun jälkeen rullaat ne. Tiukoilla rullilla lakanoiden ja pyyhkeiden pienet rypyt oikenevat.
-
Asiakaspalvelu
-
Sallila Yhtiöt
