Linnut rakastavat pihlajanmarjoja, mutta olisiko tänä vuonna sinunkin vuorosi maistaa? Kokeile vaikka vispipuuroa tai valmista talveksi terveellistä marjajauhetta puusta, joka oli esi-isillemme pyhä.
Ruskan värjäämä, hehkuvan oransseja marjoja kantava pihlaja kaunistaa näinä päivinä kotipihoja ja aurinkoisia metsänreunoja. Jos et ole istuttanut jalostettua pihlajaa, niin aika todennäköisesti pihallasi kasvaa se sama puu kuin metsässäkin: kotipihlaja. Suomessa tavataan luonnonvaraisena kolmea muutakin pihlajalajia, mutta muut ovat aika harvinaisia. Ruotsinpihlajaa tavataan vain Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla, suomenpihlajaa Lounais-Suomessa ja kaunopihlajaa Ahvenanmaalla.
Kotipihlajan tieteellinen nimi (Sorbus aucuparia) tarkoittaa lintuja houkuttelevaa puuta, ja muun muassa rastaat, punarinnat, taviokuurnat ja punatulkut herkuttelevat mielellään sen marjoilla. Erityisen hauska syksyinen näky on pihlajassa ruokaileva tilhiparvi, joka syödessään lauleskelee helisevällä äänellä. Pitkään on liikkunut tarinoita, joiden mukaan käyneitä pihlajanmarjoja syöneet tilhet laulaa lurittelisivat ja hoipertelisivat kunnon hutikassa, mutta ”kännitilhet” saattavat olla myös niin sanottu urbaanilegenda. Tilhi on nimittäin sopeutunut syömään käyneitä marjoja: sillä on supermaksa, joka painaa lähes kymmenesosan koko linnun painosta ja polttaa alkoholia paljon tehokkaammin kuin ihmisen maksa. Tilhi voi siis huoletta pistellä menemään käyneitäkin marjoja.
Ihmiselle käyneet pihlajanmarjat eivät maistu, ja tiukkaa tekee muutenkin. Vanhan sadun ketunkin karsastama hapan maku tulee marjojen sisältämistä parkkiaineista ja sorbiinihaposta. Ehkä kannattaa tehdä kuin kettu ja jättää kitkerät marjat lintujen yksinoikeudeksi? Ei, koska pihlajanmarja on monen muun marjan tavoin superfoodia.
Rouheeksi, mausteeksi, puuron päälle
Kotipihlajan marjoissa on C-vitamiinia saman verran kuin mustaherukassa ja kolme kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Niissä on runsaasti myös polyfenoleita, jotka ovat luontaisia antioksidantteja. Tutkimusten mukaan ne saattavat ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta ja muistisairauksia.
On siis paljon hyviä syitä syödä pihlajanmarjoja, mutta miten niistä voisi nauttia? Ensimmäisen pakkasen puraisu kesyttää marjojen happamuutta hiukan, mutta niiden poimimista ei kannata sen vuoksi lykätä — voihan marjat kotonakin panna pakastimeen.
Tuimia marjoja voi hillota tai soseuttaa yhdessä satokauden makeampien antien kuten omenoiden ja porkkanoiden kanssa. Pihlajanmarjat voi myös keittää hyytelöksi, ne voi kuivattaa tai pikkelöidä, ja niistä voi tehdä marjarouhetta. Kun marjat pakastaa kokonaisina, niitä voi tipauttaa talven mittaan aamupuuroon, smoothieen tai vaikka mausteeksi lihapataan. Sopivasti makeuttamalla pihlajanmarjoista tulee raikasta vispipuuroa.
Pihlajanmarjoja käytettäessä kannattaa pitää mielessä, että hyödylliset polyfenoliyhdisteet alkavat tuhoutua, kun marjoja kuumentaa. Kuumennus kannattaa siksi tehdä mahdollisimman nopeasti. Pakastaminen ei juuri tuhoa näitä yhdisteitä, mutta kun marjat sulavat hitaasti, entsyymit pääsevät tuhoamaan polyfenoleja. Älä siis ota marjoja jääkaappiin sulamaan, vaan pane ne pakkasesta suoraan ruuan joukkoon tai suuhun.
Jos pihalla ei ole vielä pihlajaa, voi taimitarhoilta ostaa makeapihlajan nimellä kulkevia jalostettuja pihlajia. Niidenkin marjat ovat happamia, mutta ehkä saavat suun vähän pienemmälle mutkalle.
Marjoakseen pihlaja tarvitsee ravinteikasta maata ja paljon valoa. Metsistä pihlajanmarjoja voi poimia jokaisenoikeudella kuten muitakin marjoja. Ota kuitenkin huomioon, että oksien katkominen on kielletty. Poimi siis vain marjat tai tertut, äläkä vahingoita puita.
Pihapiirin suojelija
“Pyhät on pihlajat pihalla, marjaset sitäi pyhemmät”, runoillaan Kalevalassa, ja muuallakin Euroopassa kansanperinteessä pihlaja tunnetaan pahalta taikuudelta suojelevana puuna. Pihlajanmarjan päässä olevaa viisisakaraista ristiä on pidetty merkkinä pihlajan pyhyydestä ja taikavoimasta.
Suomalaisessa kansanperinteessä pihlaja oli Ukko Ylijumalan puolison Raunin nimikkopuu. Pihapihlajan uskottiin suojaavan taloa salamaniskuilta ja muiltakin onnettomuuksilta. Pihlajan kaatamisen vastaavasti pelättiin tuovan huonoa onnea. Erityisen pyhinä on pidetty sellaisia pihlajia, jotka kasvavat erikoisissa paikoissa, kuten toisen puun rungossa tai kallion halkeamassa.
Pihlajasta veistettyjen paimensauvojen ajateltiin suojelevan karjaa susilta, ja myös tarinoiden velhojen taikasauvat on usein tehty pihlajasta. Samoin pihlajapuuta on Suomen Tasavallan presidentin työpöytä Mäntyniemessä. Ehkä materiaalin valinnassa on ollut mukana toive suojeluksesta ja hyvästä onnesta, vaikka pihlaja onkin kaunista huonekalupuuta. Taipuisaa puuta on aikojen saatossa hyödynnetty monenlaisissa tarkoituksissa: esimerkiksi puuastioissa, seiväshypyssä käytetyissä seipäissä ja jousipyssyissä.
Muovin vallattua taipuisien materiaalien markkinat on nykyihmisen suhde pihlajaan muuttunut. Mikä pihlajatuote itsellesi tulee mieleen ensimmäisenä? Onko se ehkä alkoholijuoma? Alko myi vuosina 1935-2010 Sorbusta, pihlajanmarjoilla maustettua väkevää viiniä, joka oli huokeutensa vuoksi erityisesti nuorison ja laitapuolenkulkijoiden suosiossa.
Vielä vanhempi ja useimmille tutumpi pihlajanmarjatuote on tietysti Fazerin kettukarkkinakin tunnettu Pihlaja, jonka valmistus alkoi jo 1800-luvun puolella. Pihlaja on pisimpään myynnissä ollut Fazerin tuote, mutta voi sentään: pihlajanmarja korvattiin sen reseptissä jo 1980-luvulla keinotekoisilla aromeilla. Onneksi pihlajanmarjamarmeladiakin voi tehdä ihan itse!
Ohjeita pihlajanmarjojen hyödyntämiseen:
https://lahiomutsi.fi/2021/09/06/10-ideaa-mita-tehda-pihlajanmarjoista/
Artikkelin lähteinä on käytetty:
puuproffa.fi
luontoportti.com
martat.fi
Juho Rahkonen: Pihlaja, pyhä puu. Apu-lehti 24.10.2017.
https://www.tiedetuubi.fi/syksyn-taikaa-humaltuvatko-tilhet-pihlajanmarjoista
-
Asiakaspalvelu
-
Sallila Yhtiöt